Meinasin hölmöyttäni kokeilla ja asennella Drupalin kohtuullisen uuden version ja testailla sitä. Ajattelin, että se olisi vielä helppoakin, kun asennus näytti sujuvan webbihotellini tarjoamalla Installatron – kilkkeellä.
Perusasennus oli tosiaan yksioikoista, kun järjestelmä teki kaiken.
Siihen se sitten tyssäsikin, kun yritin hahmottaa, että kuinka saan vaihdettua teemaa tai lisättyä graafisen editorin kirjoittamista varten. Tässä WordPressissä kaikki on vain toteutettu jotenkin helpommin.
Olen – jo muutaman hetken – kaiken muun säätämisen ohessa yrittänyt saada linkkilistan blogiini ajantasalle.
Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä seuraan monia aivan erinomaisia blogeja, joista lähes kaikki ansaitsivat mainostusta linkkilistan muodossa. Toisaalta kaikissa bloggaajan käsittelevissä kirjoissa, blogeissa ja lehtiartikkeleita korostetaan, että blogin ylläpitäjän velvollisuus on tarjota vain parasta mahdollista sisältöä lukijoilleen. Myös linkkilistalla.
Nämä vaatimukset syövät miestä.
Yllä oleva twiitti ponnahti tietokoneeni näyttöruudulle tänään jokin aika sitten. Kiinnostuin. Kävin katsomassa mitä linkin takaa löytyy. Siellähän oli allaoleva video, jonka alkuperäinen tekijä näyttää olevan verkkomarkkinointiin ja sen sisältöön keskittynyt yritys.
Mietin videota katsellessani miksi se tuntui minusta niin tutulta, kunnes muistin, että olin lukenut vastaavanlaisen tarinan Antti Apusen & Jari Parantaisen Gurumarkkinointi - kirjasta.
Apusen ja Parantaisen kirjassaan kertoma tarina oli napattu Patrick Renvoisen ja Christopher Morinin Neuromarketing: Understanding the Buy Buttons in Your Customer’s Brain – kirjasta (2007).
Veikkaan, että videon tekijä oli myös napannut ajatuksen samasta lähteestä. No, parhaat tarinathan kestävät ja siirtyvät hyvinkin eteenpäin. Jopa käännettyinä kieleltä toiselle.
Videossa minua jäi vain jotenkin häiritsemään niiiin tyylipuhdas ajatuksen toisto ja toteutus. Vaikka Pablo Picasso tarinan mukaan onkin todennut, että parhaat taiteilijat varastavat idean, niin oma mielipiteeni ja kokemukseni on, että he kuitenkin aina tuovat jotain selkeästi uutta toteutukseen.
Tässä videossa ajatus ja tarina toimii mutta vaikutelmaksi jää, että mitään uutta ei ole luotu. Eli mainosmiesten usko sanojen rajattomaan voimaan pitäisi selkeämmin välittyä myös videolla.
Olen kolmen android-laitteen loukussa: käytössäni on tällä hetkellä työpaikan tarjoama työpuhelin Samsung Galaxy Gio, henkilökohtaisena puhelimena HTC Legend ja uusimpana hankintana Acer Iconia A501 – tabletti.
Tänään löysin taas pitkästä aikaa sovelluksen, joka helpottaa näiden laitteidenkäyttöä ja sovellusten hallintaa. Kyseessä on siis AppBrain ja sen AppBrain Market verkkosovellus. Olen kyllä tilin jo luonut aikoja sitten mutta sen käyttö on jostain syystä jäänyt hieman vähäiseksi. Itseasiassa taisin jopa poistaa puhelimestani AppBrain-sovelluksen, kun jouduin jostain syystä resetoimaan puhelimeni.
Enkä sitten enää muistanut koko sovelluksen olemassaoloa.
Sovellusten lataaminen Android-marketin kautta suoraan puhelimeen on kyllä helppoa. Vielä helpommaksi lataaminen on verkon kautta. Itselläni tuo AppBrainin tarjoama synkronointimahdollisuus yksinkertaistaa ohjelmien ylläpitoa. Laitteeni kun ovat hieman eritehoisia, joka näkyy tietysti myös sovellusten jouhevuutena.
Tämän takia käyttämäni sovellukset eri laitteissa hieman vaihtelevat, vaikka yritänkin käyttää samoja peruskomponentteja: kalenteria, to do – listaa, WordPress-sovellusta ja niin edelleen. Toinen asia mitä tällä hetkellä haen sovelluksista, on tietynlainen minimalistisuus. Määrä on myös tärkeää, sillä hirvittävä määrä kilkkeitä käytössä ei ole yksinkertaista tai helppokäyttöistä.
AppBrainin verkkosovelluksen käytöstä en vielä voi sanoa sen enempää. Mielestäni se toimii julkisten ja yksityisten sovelluslistausten, suositeltavien sovellusten sekä vapaan selaamisen vuoksi omassa käytössäni niin kuin pitääkin. En ainakaan vielä huomannut noita puutteita, joissa huomautettiin vajavaisista tiedoista, kuten minkä maan Android-marketista sovellus löytyy. Tai onko sovellus tarkoitettu matalan resoluution laitteille.
Tai peruskäyttäjänä en edes kaivannut niitä. Minulle riittää, että nyt voin hallita kolmen laitteeni sovelluksia verkosta helpon ja toimivan puhelinsovelluksen avustamana.
Minulle aiemmin tuntematon Mustanparran yskänmikstuura on noussut muutaman yskityn päivän jälkeen arvoon arvaamattomaan. Yskän raastaessa rintaa olin valmis kokeilemaan tätäkin myrkkyä, jota tuttavapiirini suositteli minulle.
Nimenomaan myrkystä on puhe, mistä kertovat sekä punainen kolmiomerkintä että pahuksen vahva maku.
Maku, joka ravistaisi kyllä kuolleenkin henkiin.
Käsittääkseni apteekit sekoittavat itse tämän mikstuuran myynnissä olevat erät. Tästä johtuen kyseistä lääkettä ei ole läheskään kaikissa apteekeissa saatavissa. Osa apteekeista kertoo lopettaneensa tuon sekoituksen valmistuksen jo vuosia sitten. (Ensi kerran asiasta kuullessani veikkasin syyksi EU:n ja Suomen jäykähköä lainsäädäntöä.)
Olin itseasiassa hieman yllättynyt, että omassa lähiapteekissani tuota tavaraa löytyi ihan hyllytavarana. Olisin kuvitellut tuon tuotteen olevan hieman enemmän pienempien paikkakuntien apteekkien tuotteen. Paikkakuntien, joissa luotetaan vielä vanhoihin, hyväksi havaittuihin lääkkeisiin.
Eli ilmeisesti tätä Mustanparran yskänmikstuuraa myydään vain näissä pienien kuntien ja kylien apteekeissa – ja riittävän suuren väestöpohjan alueilla. Riittävän väestöpohjan alueilla – kuten Martinlaaksossa – osasyynä tuotteen ottamiseksi myyntivalikoimaan voi olla muutamakin yhdistetty syy: ikärakenne ja maan sisäinen muutto.
Näissä molemmissa perusajatus on se, että ihmiset, jotka ovat aikanaan kyseiseen troppiin tutustuneet ja kokeneet sen tehokkaaksi suosivat sitä edelleen. Joten tottakai minunkin lähiapteekkini sitä kannattaa myydä jos ihmiset sitä kerran kyselevät ja suostuvat maksamaan 100 millilitran yskänlääkepullosta noin 7 6,31 euroa.
Varsinaisesta tuotteesta voin sanoa vain sen verran, että tuotteen sisältämä kodeiini sekä etanoli aiheuttavat varmasti epämiellyttävän yllätyksen tyhjään mahaan otettuna sekä poliisin suorittamassa puhallusratsiassa. Suosittelen siis noudattamaan annostusohjetta sekä arvioimaan mahdolliset autolla liikkumisen tarpeet. Yleensä varoitusmerkintöjä ei kuitenkaan lääkkeisiin laiteta aivan tilastollisesti merkityksettömien sivuvaikutusten takia.
Mikstuura aiheuttaa puistatuksia ja ravistaa sisuskaluja – mutta yleisenä tuntemuksena itselläni oli, että se toimii. Yskänärsytys väheni ja yskänpuuskat laantuivat kohtuullisen pitkäksi aikaa. Vaikka yskänlääkkeiden tehosta on monia mielipiteitä, niin jos se toimii siten kuin ihminen odottaa, ei tuote voi olla läpeensä huono.
Suosittelen siis ainakin kokeilemaan.
Äänestys on käynnissä.
Olen ollut muutaman päivän kipeänä ja käyttänyt sen ajan tietysti hyödykseni. Eli toisin sanoen olen yrittänyt tehdä erilaisia vaalikoneita, jotta saisin selvyyden siitä, kuka presidentinvaaleissa ehdokkaana olevista henkilöistä voisi olla minulle sopiva valinta.
Tällä kertaa nämä vaalit olivat ainakin minun kohdallani puhtaasti henkilövaalit.
Muutamista pystyin sanomaan heti, että noita en äänestä ainakaan. Lopullisessa valinnassa minulla oli kaksi tasavahvaa ehdokasta. Kaksi melko eri puolilta olevaa ehdokasta, joista kumpikaan ei ole täydellinen.
Osasta asioista olen heidän kanssaan hyvinkin samaa mieltä – osasta taas en laisinkaan. Lopullisen valinnan vei se, jonka kuvittelin ainakin kuuntelevan minua. Vaikka ei olisikaan asioista samaa mieltä.
En vain vieläkään tiedä, oliko ehdokkaani oikea.
Viime vuonna käytin muutamaan otteeseen Endomondoa ja Sports Trackeria. Taisin jopa luvata, että testaisin niitä myöhemmin lisää.
No tänään oli mainio pakkaspäivä pienelle kävelylenkille. (Harmi, että jätin kameran kotiin, kun ajattelin keskittyväni tuohon kävelyyn täysipainoisesti.) Ihmisiä oli liikkeellä huomattavasti. Varmaan auringonpaiste auttoi asiaa.
Laitoin siis Sport Trackerin puhelimesta päälle ja lähdin kävelemään. Minulla on vakio reitti, jota kävelen ja sen pituus on karkeasti noin 6 kilometriä. Ei siis tuota 19.9 kilometriä, jota Sports Tracker tarjoaa lenkin pituudeksi!
En tiedä mikä virhe tuossa mittauksessa on tullut. Olisiko pakkasella joku vaikutus asiaan. Varsinainen reitti on kuitenkin piirtynyt kauniisti kartalle. Endomondon kanssa olen useamman kerran saanut vain puolikkaan reitin. Tosin ei Sports Trackerkaan aina ole onnistunut. Luultavasti parhaimman tuloksen saa jollakin sellaisella älypuhelimella, jossa on tarkempi gps-paikannus kuin omassa HTC Legendissäni.
Ja aina kannattaa tarkistaa, että paikannus löytää ne ensimmäisetkin askeleet. Varsinkin kerrostalojen keskellä.
Nikon D80 + Tamron AF 18-270 mm f/3.5 - 6.3 AF Di II VC PZD @ 220 mm, f/6.3, 1/125 s ja ISO 400 (raakakuva)
Olen muutamaan otteseen etsiskellyt verkosta tietoa RAW-kuvista.
Monta kertaa hakutuloksissa korkeimmalle ovat löytyneet Matti Sulannon tekemät suppeat ja aloittelijoille suunnatut ohjesivut RAW-kuvien säätömahdollisuuksiin.
Ohjeita selaillessani tuli mieleeni, että minulla on viime vuoden syyskuulta kuvia ystävien kanssa tekemästäni Korkeasaaren vierailusta, joita en ole käsitellyt millään tavalla.
Siitä kuvakokoelmasta löytyi tämä hauska kasvikuva, joka “törkeydessään” pakotti laukaisemaan kameran.
Ensimmäinen kuva on DNG-formaattiin muunnetusta raakakuvasta luotu jpeg-esikatselukuva ja jälkimmäinen on Digikamilla säädetty jpeg-versio. (Yleensä käyttäisin kuvan vedostamisessa vaikkapa UFRawia tai RawTherapeeta.) Nyt oli vain tarpeen hieman kokeilla säätöjä. Jotta saisin käsityksen ovatko ne hieman samanlaisia kuin edellä mainituilla ohjesivuilla neuvotut.
Nuo ohjeethan perustuvat Adoben Photoshop Lightroom – ohjelmaan.
Nikon D80 + Tamron AF 18-270 mm f/3.5 - 6.3 AF Di II VC PZD @ 220 mm, f/6.3, 1/125 s ja ISO 400 (muokattu)
Oma kokeiluni säätöineen kesti ehkä noin kaksi minuuttia. En ole säätänyt näyttöäni ja kaikkia kameran ja näytön väriprofiileja ei ole säädetty. Mutta jo pienellä kokeilulla ja hieman ronskimmalla säädöllä tuosta kuvasta tuli mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempi. Vaikkei ehkä realistisempi.
Toinen kokeilu oli aikoinaan valmistumislahjakseni saamastani Juba Tuomolan Herrasmiessika - grafiikasta1 ottamani harjoituskuva, jota hieman värittelin. Tulos on tuossa alapuolella.
Nikon D40x + Tamron AF 18-270 mm f/3.5 - 6.3 AF Di II VC PZD @ 140 mm, f/6, 1/60 s ja ISO 200
Tänään avasin avasin WordPress-sovellukseni ja huomasin, että ohjelma ilmoitti käytössäni olevan Toolbox – teeman päivittyneen versiosta 1.3 versioon 1.4. Sen kummempia miettimättä klikkasin Päivitä - nappulaa.
Poistuivat p*rkele kaikki tekemäni muutokset!
No, tietää ainakin, mitä voi tässä puuhastella. Ei ollut meinaan viimeksikään muistaakseni ihan vain muutaman hetken homma kääntää teema ja hieman muokata CSS:ää haluamaansa muotoon. Varsinkin, kun en mikään tyyliguru ole.
Ei muuta kuin tunkkaamaan.
Yritin asentaa uuteen tablettiini sim-kortin mokkulastani. Sehän meni tietysti väärinpäin lokoseensa. Ei muuta kuin ujuttamaan sitä pois ja kääntämään oikein päin. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Näillä nakkisormilla ei paljon ohuita liuskoja vedetä pois. Kynsistäkään ei ollut oikein apua.
Sim-kortti väärinpäin asennettuna tablettiini.
Lievästi hermostuneena ja kämmenet hikoillen aloin miettimään millä nykisin tuon pahuksen kortin ulos tiukasta välistä. Oman hankaluutensa tuossa tekee tabletin joustavilla kumiliuskoilla kiinni oleva luukku, joka ei ainakaan helpota apuvälineiden käyttöä.
Ensimmäiseksi etsin kyniä ja hakaneuloja, koska tiesin, että ei minulla ainakaan pinsettejä ole. Ainakaan nopeasti löydettävissä. Eikä ainakaan käsilaukussa.
Meinasin jo heittää pyyhkeen kehään ja odottaa, että kaupat taas huomenna avautuvat ja voisin lähteä etsimään pinsettejä kosmetiikkaosaston kätköistä.
Työkaluina joka kodista löytyvät punkkipihdit.
Onneksi mieleeni tulivat, joka kodista (toivottavasti) löytyvät tarvikkeet: Punkkipihdit!
Niillä antautui tuo kiinalaisten pienten sormien valmistama tekniikan ihme ja sain kuin sainkin sim-kortin ulos tabletista. Sain myös asennettua sen oikein päin sinne uudestaan.
Nyt kun vielä saisin asetukset kuntoon niin, että tabletillani pääsisi nettiin…
