Nikon D80 + Tamron AF 18-270 mm f/3.5 - 6.3 AF Di II VC PZD @ 270 mm, f/6.3, 1/8 s ja ISO 400
Pitäisi joskus kirjoittaa enemmänkin muistoja paikoista, joissa on käynyt. Onneksi olen sentään jotain niistä onnistunut taltioimaan Flickriin mutta kokonaisuus tuntuu sumenevan muistissani vuosi vuodelta.
Tämän kuvan sain kuitenkin napattua kesälomareissulla Berliinissä kesällä 2011. Kuva on otettu, kun vierailimme Zoologischer Garten Berlin:issä eli Zoossa.
Radion ääni betonisokkeloissa,
lapset kirkuvat pihalla kuin korppikotkat.
Se liittyy jotenkin villiin länteen, intiaaneihin
ja verisiin leikkeihin.Välillä siinä on iloa
mutta silti jäin kuuntelemaan,
kuinka mustat linnut vihreässä jättiläisessä
kirkuvat omaa sääliään ilmoille.Ne eivät välitä lasten crescendosta.
Keväällä voisin avata ikkunan,
kun juon teetä aamulla.Tänään en sitä tee, sillä lumi tunkeutuu maahan valkoisena vällynä.
Aamulla ihmettelin, kuinka näissä väritetyissä betonikuutioissa
voi tapahtua veritekoja, ryöstöjä.Nämä lähiöt ovat kasvattaneet kolmatta sukupolvea keskinkertaisuuteen.
Nikon D80 + AF-S Nikkor 35 mm 1:1.8 G @ 35 mm, f/2.5, 1/15 s ja ISO 1600
En ole puolikas ihminen.
En kokonainen.
Olen osa kasvavaa palapeliä.
Palapeliä, massaa, joka uhraa oman kehonsa
ja siinä sivussa haukkaan ison osan nälkäisten suista.Tästä tuli rasvainen juttu.
Pelastanko sillä valaat?
Pelastanko vielä syntymättömät?
Kuinka käy Kuoleman ja minun tapaamisen?
Kirjoitan sekavia ajatuksia peilin ja vaa’an osoittelemien epäkohtien takia. Kuvakin kertoo liian hyvästä elämästä, liian vähästä liikunnasta.
Ei tarvitse ainakaan huolehtia eliniän vaikutuksesta omaan eläkeikään.
Löysin arkistoistani kaksi tällaista kuvaa itsestäni. Valokuvan on ottanut kollegani ja minä olen vain muokannut sitä hieman toisenlaiseen käyttötarkoitukseen.
Toisen kuvan on piirtänyt eräs jäsenyrittäjistämme. Koulutustilaisuuden aikana1.
Pitäisi ehkä ottaa tai otattaa itsestään hieman edustavampi kuva…
Nocebo (Stam1na, 2012)
Tämä oli eilisen päivän pakko-ostos. Tai ehkä se oli jonkinlainen herätysostos niin kuin joskus aiemminkin minulle on käynyt levyjen kanssa. Kaikaa kyllä mainiosti stereoissa. Vaatii muutaman kierroksen ennen kuin pääsen kunnolla sen sisään.
Ensivaikutelmaksi jäi, että Stam1nan pojat ovat aikuistuneet ja siirtyneet popimpaan ilmaisuun.
Nikon D80 + Tamron AF 18-270 mm f/3.5 - 6.3 AF Di II VC PZD @ 42 mm, f/4.8, 1/50 s ja ISO 100
Nikon D80 + Nikon AF Nikkor 50 mm 1:1.8 D @ 50 mm, f/11, 1/8 s ja ISO 1600
Piti taas kokeilla harjoitella a) jalustan ja kuulapään yhteiskäyttöä, b) kiinteä polttovälisen objektiivin ja kameran säätöjen yhteispeliä ja c) RawTherapeen ja Gimpin yhteensopivuutta.
Lopputulos ei ole kauhean erikoinen mutta tuli kuvasta mielenkiintoisempi pienen käsittelyn jälkeen.
Lisätty 18.2.2012
Tulikin mieleen, että viimeksi, kun kokeilin jalustaa sain aikaan jotain alla olevaa. (Kesän hääkuvausta ja sen osaa ei lasketa.)
Nikon D80 + AF-S Nikkor 18-55 mm f/3.5 - 5.6 G II ED @ 55 mm, f/5.6 ja ISO 100
No one ever believes me, but a one-legged man did steal my creative writing at a school camp.
RK, 2012 (Lähde: www.onesentence.org)
Luin tänään Tietoviikon jutun, jossa pohdittiin nykymuotoisten ansioluetteloiden korvaamista linkeillä. Alkuperäisenä lähteenä oli The Wall Street Journalin artikkeli. Sylttytehtaan jäljet johtivat siis Amerikkaan ja sen liike-elämän kulttuuriin.
Ei tarvitse vielä huolestua. Suomessa, kun ollaan yleensä ainakin pari vuotta myöhässä. Ainakin toimialalla, jossa työskentelen tai toimialoilla, joihin kuvittelen tällä koulutuksella ja työkokemuksella työllistyväni.
Eli tässä on vielä vuoden verran aikaa hioa verkon ansioluettelo iskukuntoon. Toivottavasti ei tule sittenkin liian nopeasti. :)
Kalle Aholan kappale Pääkallolipun alla. Tämän löysin, kun etsin taas pitkästä aikaa minuun vaikuttaneita runoilijoita netistä. Tekstin takanahan on Arto Melleri.