Radion ääni betonisokkeloissa,
lapset kirkuvat pihalla kuin korppikotkat.
Se liittyy jotenkin villiin länteen, intiaaneihin
ja verisiin leikkeihin.Välillä siinä on iloa
mutta silti jäin kuuntelemaan,
kuinka mustat linnut vihreässä jättiläisessä
kirkuvat omaa sääliään ilmoille.Ne eivät välitä lasten crescendosta.
Keväällä voisin avata ikkunan,
kun juon teetä aamulla.Tänään en sitä tee, sillä lumi tunkeutuu maahan valkoisena vällynä.
Aamulla ihmettelin, kuinka näissä väritetyissä betonikuutioissa
voi tapahtua veritekoja, ryöstöjä.Nämä lähiöt ovat kasvattaneet kolmatta sukupolvea keskinkertaisuuteen.
Postaukset arkistoituna aiheen mukaan: Päivämerkintöjä
Elämisen sietämätön leveys näkyy kehossa
En ole puolikas ihminen.
En kokonainen.
Olen osa kasvavaa palapeliä.
Palapeliä, massaa, joka uhraa oman kehonsa
ja siinä sivussa haukkaan ison osan nälkäisten suista.Tästä tuli rasvainen juttu.
Pelastanko sillä valaat?
Pelastanko vielä syntymättömät?
Kuinka käy Kuoleman ja minun tapaamisen?
Kirjoitan sekavia ajatuksia peilin ja vaa’an osoittelemien epäkohtien takia. Kuvakin kertoo liian hyvästä elämästä, liian vähästä liikunnasta.
Ei tarvitse ainakaan huolehtia eliniän vaikutuksesta omaan eläkeikään.
Samankaltaisia kirjoituksia:
Minäkuva x 2
Löysin arkistoistani kaksi tällaista kuvaa itsestäni. Valokuvan on ottanut kollegani ja minä olen vain muokannut sitä hieman toisenlaiseen käyttötarkoitukseen.
Toisen kuvan on piirtänyt eräs jäsenyrittäjistämme. Koulutustilaisuuden aikana1.
Pitäisi ehkä ottaa tai otattaa itsestään hieman edustavampi kuva…
- Mitä se kertoo tilaisuuden kiinnostavuudesta? ↩
Samankaltaisia kirjoituksia:
Päivän pakko-ostos: Nocebo

Nocebo (Stam1na, 2012)
Tämä oli eilisen päivän pakko-ostos. Tai ehkä se oli jonkinlainen herätysostos niin kuin joskus aiemminkin minulle on käynyt levyjen kanssa. Kaikaa kyllä mainiosti stereoissa. Vaatii muutaman kierroksen ennen kuin pääsen kunnolla sen sisään.
Ensivaikutelmaksi jäi, että Stam1nan pojat ovat aikuistuneet ja siirtyneet popimpaan ilmaisuun.
Samankaltaisia kirjoituksia:
Yksijalkainen rosvo vei luovuuden …
No one ever believes me, but a one-legged man did steal my creative writing at a school camp.
RK, 2012 (Lähde: www.onesentence.org)
Samankaltaisia kirjoituksia:
Verkkoansioluettelo kuntoon?
Luin tänään Tietoviikon jutun, jossa pohdittiin nykymuotoisten ansioluetteloiden korvaamista linkeillä. Alkuperäisenä lähteenä oli The Wall Street Journalin artikkeli. Sylttytehtaan jäljet johtivat siis Amerikkaan ja sen liike-elämän kulttuuriin.
Ei tarvitse vielä huolestua. Suomessa, kun ollaan yleensä ainakin pari vuotta myöhässä. Ainakin toimialalla, jossa työskentelen tai toimialoilla, joihin kuvittelen tällä koulutuksella ja työkokemuksella työllistyväni.
Eli tässä on vielä vuoden verran aikaa hioa verkon ansioluettelo iskukuntoon. Toivottavasti ei tule sittenkin liian nopeasti. :)
Samankaltaisia kirjoituksia:
Pääkallolipun alla
Kalle Aholan kappale Pääkallolipun alla. Tämän löysin, kun etsin taas pitkästä aikaa minuun vaikuttaneita runoilijoita netistä. Tekstin takanahan on Arto Melleri.
Samankaltaisia kirjoituksia:
Kulutuselektroniikan pauloissa
Tänään jouduin viemään puhelimeni huoltoon.
Vajaa kaksi vuotta vanha – jumittuu ja tahmaa, näppäinlukko ei avaudu, kosketusnäyttö ei toimi tietyltä kohdalta ja puhelimen on viime aikoina joutunut sammuttamaan useampaan kertaan irrottamalla akku.
Ja kehtaavat vielä huollossa muistuttaa, että jos kosteutta löytyy puhelimesta niin minä asiakkaana maksan tarkastusmaksut.
Pitäisiköhän laittaa lasku perään? Eivät nimittäin tarjonneet vaihtopuhelinta ja kun kysyin, kuinka kauan korjaus tyypillisesti kestää, niin vastaus oli, että 10 – 15 työpäivää. Siis kolme viikkoa!
Onneksi nyt on toinen puhelin käytössä mutta helisemässä olisin, jos sitä ei olisi.
Sen sijaan jäin sitten kaupassa kuolaamaan tätä …
… ja tätä …
Onneksi pysyin vielä lujana! :)
Samankaltaisia kirjoituksia:
Valkoinen aamu
Huonosti nukutun yön jälkeen on mukava herätä valkoiseen maailmaan. Mieltä sekoittaneista unista päätellen työasiat kurmuuttavat ja hiertävät alitajuntaa.
Pakkanen ja satanut lumi kietovat ympäristöön rauhan tunteen. Ihmiset liikkuvat mahdollisimman vähän.
Itsekin kaivoin villasukat yöksi jalkaan.
Teetä juodessa voi nautiskellen katsella ulos ikkunasta ja kuunnella ylläolevaa kappaletta.
Samankaltaisia kirjoituksia:
Verkkokirjakauppa palvelee asiakasta
Tilasin eilen Booky.fi – verkkokirjakaupasta yhden kirjan. Olen ennekin tilannut kyseisestä kaupasta, joten palvelut ovat tuttuja – ja hinnatkin ovat mielestäni olleet kohdallaan. Yleensä, jos ostan verkkokirjakaupoista kirjoja, kyseinen liike on yksi hintojen vertailupaikka.
Tällä kertaa prosessi meni aivan normaalisti – kirja ostoskoriin, sieltä maksun valinta ja verkkopankin kautta maksu välittömästi – kunnes heti maksettuani ja tilausvahvistuksen kilahtaessa sähköpostiini, minulle tuli omituinen tunne.
Kirja tuntui kovin tutulta.
Hiki kihosi jo otsalleni, kun aloin pohtimaan, löytyisikö kyseinen opus kirjahyllystäni. Ei sitä ollut kirjahyllyssäni. Se oli repussani. Voi, siinä menivät rahat, oli ensimmäinen ajatukseni.
Naputin kuitenkin palautelomakkeella illalla myöhään viestin, jossa tiedustelin rahojen palautuksesta tai kirjan vaihtamisesta. Levottomana jäin odottamaan vastausta yön ylitse.
Aamulla, kun saavuin sähköpostini ääreen, siellä odotti jo – lyhyt – viesti kyseisen kaupan asiakaspalvelijalta, jossa todettiin, että kumpi tahansa vaihtoehto käy. Rahat palautettaisiin tai kirjatilaus voidaan vaihtaa.
Huokaisin helpotuksesta. Rahani eivät menisi hukkaan , vaikka sopimus olikin solmittu tietystä tuotteesta.
Raapustin hätäisen viestin, johon laitoin vaihdossa haluamani kirjan ja kyselin kuinka edetään asian kanssa. Muutamaan minuuttiin ei kuulunut mitään mutta sitten sähköpostiini tupsahti tilausvahvistus, jossa vaihtoehtona esittämäni kirja oli merkitty toimitettavaksi.
Hetkistä myöhemmin tuli selvitys, jossa kerrottiin, että tilaukseni oli muuttunut ja voisin maksaa kirjojen hinnan erotuksen postipaketin mukana tulevalla laskulla. Helppoa kuin heinänteko!
Nyt vain odottelen tyytyväisenä kirjani saapumista.
Yhden moitteen haluan sanoa: Lyhyiden, sävyltään kyllä ystävällisen ja asian hoitavan sähköpostiviestityksen jälkeen kun olisin halunnut kiittää, se ei oikeastaan onnistunutkaan.
Missään ei oikein ollut palautekanavaa ja kun minä asian sujuvuudesta ällistyneenä raapustin muutaman sanan viestinä takaisin, en enää saanutkaan minkäänlaista viestiä perillemenosta. Eli vihjeeksi voisi sanoa, että ainakin Tykkää – napin voisi lisätä verkkosivuille :)



