Tämän päivän hankintoja Kuva & Kamera - messuilta. Hauska tapahtuma. Paljon #kameraporno a. Mutta myös innostavia puheenvuoroja ja kiinnostav(i)a näyttely(itä). Suosittelen käymään, jos huomenna ehtii.
365-projekti löytyy myös Flickristä.
Ääniraita: Mamba – Valokuvia
Tänään löysin itseni taas kuvaamasta yksityiskohtia kirjoista. Tällä kertaa aiheena on Peter Hoegin Nainen ja apina.
365-projekti löytyy myös Flickristä.
Ääniraita: Nits – The Train
Tämän päivän hankinta, joka toi hieman iloa tähänkin päivään.
365-projekti löytyy myös Flickristä.
Tämän päivän kuva on taas nopea räpsäisy. Aiheena on koko tämän viikon työpöydällä ollut Jarkko Laineen runokokoelma Tähden harjalta. Kirja, joka pitäisi saada tänään tai viimeistään huomenna luettua, jotta pysyn aikataulussani. (#100 kirjaa)
365-projekti löytyy myös Flickristä.
Eilinen päivä meni Hämeenlinnassa P:n kanssa. Siellä oli korttitapahtuma ja minä kulutin sillä välin aikaa kätköilemällä ja kuvailemalla kaupungilla.
Saldona kahdeksan kätköä ja noin 35 valokuvaa, joista näytettäväksi / käytettäväksi kelpaa ehkä yksi tai kaksi.
Tämän aamupäivän olen taas säädellyt konetta ja yrittänyt etsiä itselleni parasta kombinaatiota käsitellä ja arkistoida valokuvia Ubuntussa. Hieman asiaan liittyen ostin perjantaina Mika Karhulahden Raw-työnkulku kirjan. En vielä ehtinyt aloittaa kirjan lukemista mutta täytyy laittaa se yöpöydälle iltalukemiseksi.
Sen sijaan löysin muutamia vanhoja otoksia, jotka voisi ehkä laittaa näkyviin. Yhtenä niistä tuo yläpuolella oleva kuva. Kuva itse ei ole kovinkaan kummoinen mutta minua se miellytti.
Seuraavana onkin suunnattava vanhempieni luokse syömään siskonmakkarasoppaa.
Juliet riisuttuna / Nick Hornby Juliet, Naked / suomentanut J. Pekka Mäkelä WSOY, 2011, 357 sivua
Olen tutustunut Nick Hornbyyn aiemmin vain High Fidelity - elokuvan kautta. Joten kun ensi kerran tartuin vahvasti musiikkia ulkoasussaan painottavaan Juliet riisuttuna - kirjaan lähikirjastossani, oli minulla mielikuva, että musiikki näyttelisi isompaa roolia kirjassa kuin se lopulta näyttelikään.
“Fanittaminen voi jatkua läpi elämän. Tucker Crowe, lähes tuntematon amerikkalaismuusikko, oli aina ollut Duncanin harrastus, ei Annien. Mutta avopuolison fanaattisen kiinnostuksen takia tämä marginaalisarjan messias oli aina ollut kiinteä osa Annien ja Duncanin parisuhdetta – kuin mikäkin ruumiinvamma.
Annie haluaisi kiriä kiinni nahjusmaiseen Duncaniin hukatut vuodet. Hän löytää Duncanille osoitetusta kirjelähetyksestä Tucker Crowen viimeiseksi jääneen Juliet - albumin akustisen demoversion ja päättää naputella arvostelunsa Duncanin hellimälle keskustelupalstalle. Pian hän saa rohkaisevaa palautetta – itseltään Tucker Crowelta.”
- Nick Hornby: Juliet riisuttuna takakannen esittelyteksti
Kirja on sävyltään hillityn humoristinen, vaikka siinä olisi aihetta räväkämpäänkin kerrontaan. Takakannen luettuani luulin Duncanin, intohimoisesti musiikkiin suhtautuvan keski-ikäisen miehen, joka tuntuu jääneen musiikki-ihastuksessaan teini-ikäiseksi, olevan päähenkilö. Onneksi sentään tajusin virheeni pian.
Sillä päähenkilöksihän paljastui Annie, joka sitoo nämä ihmiset hyvin Goolenessin sekä hailakan melankolian ja tottumisen suohon, josta on vapauduttava.
(Duncan toi oikeastaan mieleeni ne kaikki yli-ikäiset sedät, jotka yhä vieläkin jaksavat kesäisin pukeutua vain virttyneeseen The Wall – t-paitaansa. Heitä on yllättävän paljon.)
Varsinainen tarina kietoutuu Annien, Tucker Crowen ja Duncanin muodostamaan kolmikon ympärille, jota koko tarinan ajan kiertää nostalginen pop- ja rockmusiikki. Haluaisin oikeastaan kuulla tämän tarinan ääniraidan samaan aikaan kun luen tätä kirjaa. Se olisi villiä se.
Hornby kirjoittaa miesten puuhailuista ja päämäärättömistä harhailuista kohtuullisen tarkasti, sillä löysin näitä piirteitä myös itsestäni. Annie saa (pystyy?) naisena kuitenkin oikeuden tehdä sen elämänmuutoksen, johon miehet eivät aivan kykene. Lisäksi kun mukaan sotketaan oikeasti oman ja muiden elämän parhaat tietäjät eli verkon keskusteluryhmät sekä muutama isoksi kasvanut pikkukaupungin poika, saadaan soppa, joka kantaa hyvin tuon kirjan mitan.
Odotin kirjalta selkeämpää loppua. Mutta tarkemmin asiaa mietittyäni tajusin, että vellova välitila on arkielämän pysyvä ominaisuus.
Mitään suurta klassikkoainesta Hornbyn kirjassa ei ole mutta itseäni miellytti eniten sen helppous. Juliet riisuttuna – kirjaan oli helppo tarttua pitkän lukemattomuuden jälkeen. Arkipäivän realismi kirjoissa antaa jokaiselle lukijalle mahdollisuuden kirjoittaa mielessään omasta elämästään samanlaista kirjaa, äänimaisemineen. Lisäksi kirjan voi laskea helposti hetkeksi alas, ruokkia perhe ja eläimet ja palata siihen takaisin.
Tämän perusteella pitää varmaan tutustua muihinkin Hornbyn kirjoihin.
Tilasin eilen Booky.fi – verkkokirjakaupasta yhden kirjan. Olen ennekin tilannut kyseisestä kaupasta, joten palvelut ovat tuttuja – ja hinnatkin ovat mielestäni olleet kohdallaan. Yleensä, jos ostan verkkokirjakaupoista kirjoja, kyseinen liike on yksi hintojen vertailupaikka.
Tällä kertaa prosessi meni aivan normaalisti – kirja ostoskoriin, sieltä maksun valinta ja verkkopankin kautta maksu välittömästi – kunnes heti maksettuani ja tilausvahvistuksen kilahtaessa sähköpostiini, minulle tuli omituinen tunne.
Kirja tuntui kovin tutulta.
Hiki kihosi jo otsalleni, kun aloin pohtimaan, löytyisikö kyseinen opus kirjahyllystäni. Ei sitä ollut kirjahyllyssäni. Se oli repussani. Voi, siinä menivät rahat, oli ensimmäinen ajatukseni.
Naputin kuitenkin palautelomakkeella illalla myöhään viestin, jossa tiedustelin rahojen palautuksesta tai kirjan vaihtamisesta. Levottomana jäin odottamaan vastausta yön ylitse.
Aamulla, kun saavuin sähköpostini ääreen, siellä odotti jo – lyhyt – viesti kyseisen kaupan asiakaspalvelijalta, jossa todettiin, että kumpi tahansa vaihtoehto käy. Rahat palautettaisiin tai kirjatilaus voidaan vaihtaa.
Huokaisin helpotuksesta. Rahani eivät menisi hukkaan , vaikka sopimus olikin solmittu tietystä tuotteesta.
Raapustin hätäisen viestin, johon laitoin vaihdossa haluamani kirjan ja kyselin kuinka edetään asian kanssa. Muutamaan minuuttiin ei kuulunut mitään mutta sitten sähköpostiini tupsahti tilausvahvistus, jossa vaihtoehtona esittämäni kirja oli merkitty toimitettavaksi.
Hetkistä myöhemmin tuli selvitys, jossa kerrottiin, että tilaukseni oli muuttunut ja voisin maksaa kirjojen hinnan erotuksen postipaketin mukana tulevalla laskulla. Helppoa kuin heinänteko!
Nyt vain odottelen tyytyväisenä kirjani saapumista.
Yhden moitteen haluan sanoa: Lyhyiden, sävyltään kyllä ystävällisen ja asian hoitavan sähköpostiviestityksen jälkeen kun olisin halunnut kiittää, se ei oikeastaan onnistunutkaan.
Missään ei oikein ollut palautekanavaa ja kun minä asian sujuvuudesta ällistyneenä raapustin muutaman sanan viestinä takaisin, en enää saanutkaan minkäänlaista viestiä perillemenosta. Eli vihjeeksi voisi sanoa, että ainakin Tykkää – napin voisi lisätä verkkosivuille :)
